Viestiliiga-malleja vapaaseen käyttöön


Miksi vahva viestiliiga?

1. Viestikauden järkeistäminen

Kun arvioidaan kotimaista suunnistuskautta, tarkastelun alaisena on yksittäisten kilpailujen ja tapahtumakokonaisuuksien ja samaan kastiin kuuluvien kilpailujen arvo mutta myös näiden eri osa-alueiden summa — mitä kausi kaiken kaikkiaan tarjoaa suunnistajalle. Jotta kausi olisi toimiva, eri osien tulisi olla harmonisessa suhteessa toisiinsa.

Henkilökohtaisella puolella SM-kilpailut luovat oman merkittävän osa-alueensa, minkä lisäksi meillä on Huippuliiga. Näiden kahden osa-alueen sisällä tapahtuu jatkuvaa muuttumista ja kehittelyä — siis eloa. Tämän ulkopuolelle jäävät vähemmän tärkeät kilpailut. Henkilökohtaisella puolella kausi tarjoaa ehjän kokonaispaketin.

Viestipuolella kiistattomana johtotähtenä loistaa Jukola. Seuraavaksi tärkein tapahtuma on SM-viesti. Tämän jälkeen on — ei mitään. Sekalaisia viestejä, joille kullekin on kehittynyt oma luonteensa mutta jotka yhdessä eivät muodosta toimivaa kokonaisuutta. On mm. Halikon tapaista seuratapahtumaa ja Kalevan tapaista rahatapahtumaa.

Vahva viestiliiga tarvitaan, jotta se toisi järjestyksen kotimaiseen viestitarjontaan. Tällöin kotimaista kautta ajatellaan pääasiassa Jukolan, SM-viestin ja viestiliigan kautta, ja sen jälkeen tulevat muut tapahtumat. Jos ja kun viestiliigan paletti vaihtuisi vuosi vuodelta, ei malli merkitsisi tiettyjen viestitapahtumien kuihtumista, vaan kaikki riippuisi siitä, mitä seurat itse pystyisivät tarjoamaan.

Selkeä viestimalli on tärkeää huippuseuroille, koska se järkeistää kautta. Valitaan Jukola, SM-viesti ja viestiliiga — muuta ei välttämättä tarvita. Mutta yhtä lailla se on tärkeää pienemmille ja tasoltaan heikommille seuroille — ne voivat tehdä valinnan vastakkaisella tavalla. Valitaan Jukola ja sen jälkeen kilpailuja SM-viestin ja viestiliigan ulkopuolelta. Järjestelyt eivät välttämättä ole aivan kohdallaan, mutta vastapainona voi hyvänä päivänä tulla jopa menestystä, koska taso on heikompi. Se motivoi aivan eri tavalla kuin ainainen juoksu häntäpäässä kovatasoisissa kisoissa. Keskitason seurat juoksevat Jukolan, voivat valita kisoja viestiliigasta ja sen ulkopuolelta halujen mukaan ja päättää SM-viestiin osallistumisesta ”kunnon mukaan”.

Tilanteesta, jossa hampurilaisia ja gurmeeruokaa saa samasta paikasta, tulee päästä tilanteeseen, jossa meillä on erikseen hampurilais- ja gurmeepaikat.

2. Potentiaali

Toinen tapa hahmottaa viestiliiga on sen potentiaali. Huippuliiga ei voi oleellisesti nostaa arvoaan siitä, mitä se tällä hetkellä on. Vahva viestiliiga voi nousta arvostuksessa Huippuliigan tasolle. Asia ei kuitenkaan jää tähän. Koska viestiliiga voi kehittyä SM-liigaksi, se voi kehittyä arvostuksessa jopa Huippuliigan yläpuolelle.

Kotimaista suunnistuskautta pitää kyetä tarkastelemaan myös ulkopuolisten ns. aktiivisten penkkiurheilijoiden näkökulmasta. SM-liigana viestiliigan mahdollisuudet olisivat rajattomat. Jukolan kaltaista kiinnostavuutta sille ei tietenkään voisi kehittää, mutta siitä voisi kyllä kehittyä kauden toiseksi merkittävin suunnistustapahtuma tässä mielessä.

Viestiliiga on, mitä on - siihen ei kannata satsata. Tämänkaltainen ajattelu on kestämätöntä. Tilanne pitää nähdä aina mahdollisuuksien kautta. Keskivahva nykytilanne, heikko potentiaali voi pitkän ajan kuluessa osoittautua vähemmän mullistavaksi kuin heikko nykytilanne, vahva potentiaali.

Viestiliigaan pitää panostaa, jotta siinä piilevä potentiaali voidaan lunastaa.


Malli 1 ja 2: perinteinen malli ja SM-malli

Tämä konsepti yrittää esittää, mikä voisi olla ehostettu perinteinen viestiliigamalli ja sen pohjalta kehitetty SM-malli. Kohta 2.2 on tämän konseptin heikko kohta — toivoisinkin, että joku iskisi siihen kiinni ja esittäisi kokonaan vastakkaisen näkemyksen.

1. Arvot

1.1 Viestiliigan perimmäinen idea: sellaisten viestien arvon nostaminen, joilla on vähän arvoa.

1.2 Mitä enemmän osakilpailuja, sen vähemmän arvoa yksittäisillä osakilpailuilla — mieluummin siis vähemmän kuin enemmän.

—> Viestiliiga ja SM-viesti erikseen: max. 4 osakilpailua
—> SM-liiga: max. 4+1

1.3 Päällekkäiset arvot syövät toisiaan. SM-viesti, joka on viestiliigan päätös, vie arvon liigapäätökseltä. Viestiliigan päätös Hämeen rastiviestissä tuo tälle oman lisäarvonsa. SM-viesti ja SM-liiga syövät toistensa arvon.

—> Jos muodostetaan SM-liiga, SM-viesti lopetetaan ja siitä tulee liigapäätös.
—> Jos ei muodosteta SM-liigaa, SM-viesti ja Jukola eivät saa kuulua liigaan.

1.4 Ketä varten? Mielestäni tulee mitata tason laajuutta eikä tason kärkeä. Siksi 1 jopa 2 kilpailua voivat olla niin, että huippujen on vaikea sovittaa ne kalenteriinsa. Toinen malli: toimitaan huippujen ehdoilla.

1.5 Useampipäiväinen tapahtuma mielletään kokonaisarvonsa kautta. Kokonaisarvo on kaikki kaikessa. Jos sitä ei ole, tapahtuma kuihtuu ajan saatossa. Tapoja kehittää kokonaisarvoa:

Rahan ja/tai julkisuuden kautta saadaan epävakaata arvonnousua. Esim. sponsori katkaisee tukensa muutaman vuoden jälkeen. Lisäksi viesteissä raha/arvopalkinnot jakautuvat usealle henkilölle, mikä heikentää yksittäiselle suunnistajalle koituvaa hyötyä. Kuitenkin mahdollinen malli.

SM-statuksen kautta saadaan vakaata ja merkittävää arvonnousua. Todellinen uusi liiga. Pysyvä arvonnousu on hyvä tapa taata riittävä raha ja/tai julkisuus.

Arvonnousu voi tapahtua myös ajan myötä. Se edellyttää, että luodaan todella toimiva konsepti!

2. Käytäntö

2.1 Mahdollisimman vähällä työllä pitää saada mahdollisimman paljon. Liigassa pitää suosia niitä seuroja, jotka ovat jaksaneet tehdä työtä viestisuunnistuksen eteen — siis olemassa olevia viestitapahtumia. Tämä tukee kohtaa 1.1.

2.2 Huippuliiga/viestiliiga-yhteys:

Pahimmillaan tämä johtaa neljän uuden viestitapahtuman luomiseen. Miten saadaan tämä kaikki käytännössä toimimaan? Kuinka paljon se vaatii uuden organisoimista? Suorana seurauksena on myös jo olemassa olevien viestitapahtumien arvonlasku. Kuinka monta niistä saataisiin sovitettua uuteen malliin? Kenen ehdoilla kilpailuja tulisi myöntää: perinteisten viestinjärjestäjien, perinteisten henk.koht.järjestäjien vai niiden, jotka ovat järjestäneet molempia? (Vaara: liiga vakioituu, jos suositaan valmiita henk.koht.+viestiviikonloppuja.)

Asiaa voi myös tarkastella sidonnaisuus/vapaus-aspektin kautta. Yhteinen organisaatio lisää sidonnaisuutta ja erilliset organisaatiot vapautta.

Huippuliiga/viestiliigamalli on malli, joka toimii huippujen ehdoilla (hyvä vai huono?). Selkeästi positiivisina puolina voidaan nähdä tapahtuman itseisarvon nousu ja laadunvarmistus.

2.3 Virallisuus. Osakilpailut pitää myöntää virallisesti haun kautta. Joka vuosi pitää pyrkiä saamaan kokoon paras mahdollinen paletti eikä tyytyä vakioituun malliin. Syntyy kilpailua seurojen välille. Malli johtaa uusien tulokkaiden esiinnousuun.

2.4 Työnjako. Mahdollisimman paljon seuroille, mahdollisimman vähän organisaatiolle. Kohta 2.3 johtaa siihen, että seuroille ei enää riitä, että ne tarjoavat samaa kuin aikaisemmin — tapahtuu luontaista, automaattista kehitystä.

—> Syntyy uudenlaista eloa koko viestisuunnistuskulttuurissa.

3. Nimi

Uusitaan. Järjestetään logo- ja nimikilpailu.

4. Aikataulu

Muutoksia mahdoton saada tänä vuonna aikaiseksi. Vuosi 2007 synnytetään uusi konsepti ja syksyllä järjestetään mahdollisesti haku. Liiga jäissä vuoden 2007. Ensimmäinen mahdollinen uusi liigavuosi: 2008.

SM-liigan kypsyttely voi viedä kauemmin. Esimerkki: kokeiluvuodet 2008 ja 2009. Ensimmäinen SM-liigavuosi: 2010.


Malli 3: rahamalli

Tämä viestiliigamalli on ns. Golden League -malli kuitenkin realiteetit edes jollakin tasolla huomioon ottaen.

Tuote: TonniLiiga

Tuotteen tavoite: ensisijainen tavoite on keskittää kaikki energia sponsorien hankintaan ja saada aikaiseksi seuraavat sponssausryhmät:

1. vuosi — miehet 8 000 eur, naiset 6 000 eur
2. vuosi — miehet 8 000 eur, naiset 6 000 eur
3. vuosi — A: miehet 8 000 eur, naiset 6 000 eur
3. vuosi — B: miehet 8 000 eur, naiset 6 000 eur

Tuotteen idea: Neljä osakilpailua per vuosi. Miehissä 4-osuuksiset ja naisissa 3-osuuksiset viestit.

Osakilpailun voittajajoukkueen jäsenet saavat miehissä kukin 250 eur = 1 000 eur per joukkue. Naisissa samoin 250 eur per juoksija = 750 eur per joukkue.

Pisteitä lasketaan kaikista vuoden osakilpailuista. 20 parasta lasketaan, myös kakkosjoukkueet. Viimeisessä osakilpailussa jaetaan osakilpailuvoitosta normaali 4x250 eur miehille ja 3x250 eur naisille.

Lisäksi jaetaan koko vuoden voitosta 4 000 eur miehissä ja 3 000 eur naisissa, mikä on tarkoitus jakaa kaikkien pisteitä tuoneiden kesken.

Toinen vuosi ja kolmas vuosi ovat samanlaisia kuin ensimmäinen.

Lisäksi kolmantena vuotena viimeisessä osakilpailussa lasketaan koko TonniLiigan voittaja. Kaikki 12 osakilpailua lasketaan. Voittajajoukkueen kesken jaetaan 8 000 eur miehissä ja 6 000 eur naisissa. Luonnollisesti tässä viimeisessä osakilpailussa jaetaan myös normaalit 4x250 / 3x250 ja 4 000 / 3 000.

Muut palkinnot tulevat seuroilta. TonniLiiga on vain 3-vuotinen.


Malli 4: harrastajamalli

Tässä vielä yksi malli, joka tottelee nimeä harrastajamalli. Tämä malli perustuisi sille, että SSL tekisi jämäkän päätöksen lopettaa koko viestiliiga. Tästä seuraisi halu kehittää viestiliigaa harrastajavoimin. Muutenkin tätä mallia on luontevinta ajatella syy-seuraussuhteiden kautta.

Ensimmäiset toimenpiteet:
(1. SSL lakkauttaa viestiliigan, virallinen päätös, ehdottoman tärkeää!)
2. nimen ja logon kehittely
3. säätiön, ry:n tms. perustaminen
4. webbisivujen pystyttäminen.

Webbisivuilla ensiarvoisen tärkeää olisi suunnistajien mahdollisuus osallistua keskusteluun: siis ideointi- ja palautefoorumi.

Harrastajavoimin kehitetyt konseptit eivät suinkaan ole tuhoon tuomittuja vaan niiden avulla voidaan luoda jopa maailmanlaajuista menestystä, kuten esim. Star Wreck -elokuva.

Rahankeräys tapahtuisi parhaiten lahjoitusten kautta. Toimivaksi malliksi netissä on osoittautunut ns. palkkisysteemi: pääsivulla on palkki, josta näkee kuinka paljon kerättävästä tavoitesummasta on saavutettu; käyttäjät ovat aina yhtä selvillä tilanteen kehityksestä kuin ylläpitäjät. Palkin alla pitäisi olla Solo- yms. napit, josta pääsisi suoraan tekemään lahjoituksen.

Paradoksaalista kyllä, harrastajamalli tukisi selvimmin rahamallia: tavoitesumma (esim. 14 000 eur yhdeksi vuodeksi) sijoitettaisiin suoraan ja lyhentämättömänä rahapalkintoihin. Tällöin mikään osuus kerätystä summasta ei valuisi byrokratian rattaisiin, vaan se saataisiin täysimääräisesti käyttöön. Kaikki muu tapahtuisi harrastajavoimin = ilmaiseksi.

Harrastajamallin toimivuus perustuisi 100-prosenttisesti suunnistajien innostukseen. Ei ole järkevää, että 50 suunnistajaa kustantaisi vaikkapa 10 hengen palkinnot, mutta 500—1000 lahjoittajaa loisi mallille mielekkään kehyksen.

Harrastajamalli on myös konsepti, jota voisi ajatella parivuosien kautta: vuosi 2007 pystytetään webbisivu, ideoidaan, kerätään rahaa; vuosi 2008 on varsinainen liigavuosi; vuosi 2009 ja 2010 toimivat myös samanlaisena parina, jolloin ensin 2009 kerätään ja ideoidaan ja 2010 toimitaan.

Tähän malliin saataisiin erittäin luontevasti liitettyä monipuolinen webbisisältö. Onhan tavallisilla suunnistajillakin jo digitaalivideokameroita ja kykyä luoda ohjelmakokonaisuuksia. Jokaisesta liigatapahtumasta ja kaikesta muustakin merkittävästä tehtäisiin ohjelmakokonaisuuksia, joita voisi ladata netin kautta. Tämä korvaisi perinteiset televisiolähetykset.

Uskon, että harrastajamallille syntyisi melko helpostikin aktiivinen asiaansa uskova puuhaporukka. Kuinka varaukseton suunnistusmassan tuki sitten olisi tällaiselle kokonaan uudentyyppiselle projektille, on kokonaan toinen kysymys. Reagointia syntyisi laidasta laitaan — kuten tavallista — mutta mikä olisi enemmistön reaktio? Se ratkaisisi mallin kohtalon.

SSL:n pitäisi joka tapauksessa pysyä kokonaan projektin ulkopuolella ja antaa sen kehittyä omillaan.


Ideoitu ja kirjattu ylös 5.—8.2.2007.
Siirry pääsivulle.